Voi, miten mielenkiintoisia reaktioita ruokavalioni herättää työpaikalla! Kymmenen kilon pudotus rupeaa jo näkymään ja koska oloni on muutenkin niin energinen ja hyvä, on koko olemukseni muuttunut seitsemässä viikossa totaalisesti. En edelleenkään ole kertonut kenellekään sitä, minkäläisella ruokavaliolla olen ja miksi. Työkaverit nostelevat kulmiaan, kun lorautan kahviin aimo lorauksen kermaa tai lämmitän lounaaksi ruoka-annoksen, jonka reunoilla näkyy ihan selvää rasvaa! Jotkut suhtautuvat lähes avoimen halveksivasti ruokiini, toisia asia selvästi huvittaa, toiset ovat muuten vain ihmeissään. Nämä halveksivat ovat itse ylipainoisia ihmisiä, jotka ovat puhuneet laihduttamisesta jo vuosia, mutta eivät vain saa aikaiseksi tuloksia. Nämä samat ihmiset eivät varmasti kommentoi toisten laihtumista ainakaan positiivisessa mielessä, liekö syynä silkka kateus? Mikähän meillä naisilla on, kun toisen onnistumisesta on niin hankala iloita? Onneksi joukossa on kuitenkin aina joku, joka uskaltaa iloita toisen onnistumisesta. Ja sehän ei ole itseltä pois! Itse yritän aina muistaa antaa kehuja, jos joku on onnistunut vähänkään pudottamaan painoa tai muuten saanut kohennettua ulkonäköään. Paha vain, että minä olen niin huono huomaamaan tälläisiä muutoksia muissa... mutta yritän ainakin.

Tämän illan olen koulinut tomaatin, paprikan, chilin ja kukkien taimia. Mies kaivaa pihalla nurmea pois kasvimaan tieltä. Kasvihuone on tyhjennetty talven rojuista ja odottaa pesua. Huomenna käyn ostamassa perennoja ja taimia. Mitähän vielä... niin, haravoinnit, puiden leikkaukset, pensaiden siistimiset, jne jne. Hommaa riittää, mutta mukavaahan se on!

Huomenna vielä työpäivä ja sitten on kolmen päivän vapaa, jeee!