Jaksan edelleenkin ihmetellä nykyistä elämääni; miten kaikki (no, ei nyt tietysti ihan kaikki) on mukavaa ja helppoa! Jaksan tehdä ja touhuta, jopa työpäivän jälkeen. Mieli on hyvä, eikä ihan pienet murheet sitä hetkauta. Tälläistä olotilaa en ole kokenut koskaan ennen, ihan tosi! Eikä tämä selity yksistään laihtumisella, olen ollut ennenkin tässä painossa ja paljon alempanakin, mutta olotila ei ole ollut tälläinen. Aikaisemmin laihduttaessani / pysytellessäni tavoitepainossa mielessäni ei pyörinyt mikään muu kuin ruoka; mitä söisin seuraavaksi, minkä verran ja mihin aikaan... just, tosi tervettä! Nyt syön kolme kertaa päivässäni mahan täyteen sitä ruokaa, mitä haluan (tai kaapissa on) ja muun ajan käytän ajatukseni ja energiani ihan muihin asioihin.

Paino on pysynyt suunnilleen samassa viimeiset pari viikkoa huolimatta helteistä, reissuista, illan istumisista, juhlista. Mistään en ole jäänyt paitsi. Päinvastoin, olen herkutellut kaiken maailman ihanuuksilla; mansikoilla kermavaahdon kera, kunnon makkaralla, juustoilla, vihanneksilla, lihalla, kalalla...njam! Lievää(?) pahennusta olen herättänyt, kun jätän suomalaisten rakastamat uudet perunat kylmästi syömättä. On se kumma, miten jotku jaksaa loukkaantua siitä, etten syö perunaa! Ihan kuin pettäisin koko suomen kansan hylkäämällä tämän kansallisherkun... huaah! Sipuli voisulassa sen sijaan uppoaa minuun, mikä voisi olla sen ihanampaa tuoreiden kasvisten päällä. Tämä on pelastanut minut ihan täydelliseltä halveksunnalta joissain tilaisuuksissa; syö se sentään sipulia!

Huomenna ajattelin nousta taas vaakaan ihan "viralliselle" punnitukselle ja katsoa, paljonko on matkaa tavoitteeseeni, kuutosella alkavaan lukuun.

Huomiseen!