Jos oikein osaan laskea, olen nyt ollut VHH-dieetillä yhdeksän viikkoa. Jo tuossa aikaisemmin kerroin, että parista sortumisesta hiilareihin ei ole seurannut mitään hyvää. Pelkkää vitutusta ja huonoa oloa. Ja ihmettelin sitäkin, että mitä ihmettä varten edes söin hiilareita, kun ei oikeasti tehnyt mieli! Viisas olisi tietenkin ottanut jo kahdesta kokemuksesta opikseen... mutta minä en ilmeisesti ole kovinkaan fiksu vai miten muuten voi selittää viikonlopun tempaukseni; perjantain jäkisottelun kunniaksi tempaisin kupuuni oluen, ranskalaisia ja sipsejä!!! Nämä söin ihan vain tavan vuoksi, jälleen niihin ei ollut minkäänlaista himoa, söinpähän vain.

Se, mitä tämän jälkeen tapahtui, onkin jo sitten kohtuullisen hurjaa; oksensin ja ripuloin seuraavat kaksi päivää. Että silleen...Ensimmäisiä sipsejä oksentaessani ajattelin, että eihän vain minun päänuppi pakota minua oksentamaan jotenkin alitajuisesti, kun tiedän syöneeni hiilareita. Työssäni kohtaan bulimiaa ja anoreksiaa sairastavia ihmisiä jatkuvasti ja joskus putkahtaa mieleen, ettei vain itsellä olis ko sairauksien oireita. Mutta nämä ajatukset kyllä halvenivät, kun oksentelu vain jatkui ja jatkui. Eiköhän kyseessä ollut kuitenkin ihan ihka aito mahatauti. Sattui vain todella hurjasti juuri hiilareitten syömisen yhteyteen! Kaveri tuumaskin minulle, että se oli sit hiilareitten kosto! Mutta arvatkaapa, tekeekö mieli PIIITKÄÄÄN aikaan pistää suuhuni sipsejä tms?

Tämän aamun paino onkin sitten todella epäluotettava. Vaikka olen oksentanut kaksi päivää syömättä mitään, on olo kuitenkin todella turpea. Tuntuu, että nestettä on kertynyt ainakin mahan tienoille. Huomenna tai ylihuomenna saan varmaan todellisemman lukeman, mutta kirjataan nyt kuitenkin tuo tämänkin päiväinen lukema, joka oli 79,9!!! Eli todella pieni viikkotiputus, mutta kymmenluku vaihtui. YES!!!