Tänään kävin vaakalla sillain ihan virallisesti... ja paino oli pudonnut vaivaiset 600g!!! Tälläiselle "nyt mulle kaikki heti"-luonteelle noin pieni viikkopudotus on ihan kamalaa. Ymmärrän ja tiedän kyllä, että 600gramman pudotus on oikein hyvä saavutus ja oikeastaan melko järkeväkin määrä. Mutta kun...

Aina ennen, kun olen laihduttanut, en ole tyytynyt alle 1,5kg:n viikkopudotuksiin. Olen seurannut painoa joka aamu ja jos näytti, että pudotus oli jäämässä alle tuon maagisen luvun, niin minähän olin vaikka syömättä pari päivää. Tervettä, eikö? Yritän nyt pitää järjen mukana tässä touhussa ja ajattelen tiukasti: olen tyytyväinen, olen tyytyväinen, olen tyy...

Ja tietysti, se mikä on nyt on tärkeintä, on tämä minun mainio olotila. Ihanaa, kun housut eivät kiristä ja mieli on korkealla. Töissä on ollut hankalia asioita ja esimiesaseman mukanaan tuomia "riemuja", mutta siitä huolimatta olen jaksanut lenkkeillä ja touhuta kaikkea muuta mukavaa. Ennen, kun oli vastaavia tilanteita, hautauduin töistä tullessa sohvan nurkkaan sipsipussin tai suklaalevyn kanssa ja tein kärsimyksestä ja pahasta mielestä oikein maksimaalisen riutumiskokemuksen.

Mutta nyt, perhe odottaa ruokaa. Eli ei muuta kuin patojen ja kattiloiden ääreen!