Olin parin päivän työreissulla, sellaisella, jossa kaikki ruokailut tapahtuvat suurella joukolla isossa ruokalassa. Ja ruoka on jotain, mikä yleensä maistuu kaikille. Jep jep.

Eli torstaina saimme lounaaksi kinkkukiusausta. Toinen vaihtoehto oli kasvisruoka, eli punajuuri-aurajuustopataa. Ehdin jo ilahtua, että minäkin saan syödä jotain, mutta ei, sinnekin oli tungettu perunaa... salaattivaihtoehtokin sisälsi juuri tänään riisiä. Noo, söin sitten kiinankaalisalaattia muutamalla kurkkusuikaleella. Loppujen lopuksi kipaisin lähikahvilasta kinkkusämpylän, jonka välistä söin pahimpaan nälkääni ne kinkkusiivut.

Torstaina meille oli iltaohjelmaa, johon kuului ruokailu. En olisi kyllä uskonut, jos joku olisi kertonut menuun etukäteen! Meille tarjottiin lohikiusausta!!! Uskomattoman tästä tekee se, että ruokailu tapahtui täsmälleen samassa ravintolassa kuin aikaisempi lounaskin. Siis eikö ihan oikeasti keksitä mitään muuta ruokaa kuin kiusaus, lohella tai kinkulla, ihan samaa mössöä molemmat.

Perjantain menuuseen kuului perunat ja veriletut. Eli syömättä jäi sekin.

Nyt tietenkin voi ajatella, että turhaa nirsoilua, mutta ei. En suostu enää syömään hiilareita, koska olen kokenut, minkälainen olo minulla on, kun olen syömättä niitä. Ja tiedän taas olotilan, joka minulla on, kun syön hiilareita. Ja sitä oloa en todellakaan enää halua kokea.

Jatkossa, jos joudun päiviksi toisten järjestämän ruokailun "armoille", varaan kyllä evästä kassin pohjalle. Ainakin jonkinlainen kuivalihapakkaus olisi kova sana vastaavissa tilanteissa.

Viikonlopun olin sitten kyläilemässä sellaisessa paikassa, jossa pystyin hieman vaikuttamaan minulle tarjottaviin ruokiin. Siellä ei tarvinnut olla nälissään, mutta kyllä oli tosi mukava päästä omaan keittiöön kattiloiden ja patojen ääreen! Taas voi tehdä herkullista ja ruokavaliooni sopivaa ruokaa.

Paino oli tippunut viime viikolla 1,4kg. Oikein mainiota. Kymmenen kiloa paukahti rikki!!!