Pitkästä aikaa (ja onneksi harvoin!) minulla on tänään iltavuoro. Toisaalta on kiva aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja touhuta kotona yksinään kaikenlaista. On ihanan hiljaista, vain minä ja koira. Toisaalta silloin kaikki kotityöt jäävät minulle, koska en kehtaa jättää niitä tekemättä. Kotona kun olen. Aamuvuoron jälkeen koko perhe saa luvan osallistua kotihommiin. Nyt muu perhe voi tulla siistiin kotiin, jossa tiskit on tiskattu, lattiat imuroitu, pyykit pyykätty...

Dieetti rupeaa sujumaan omalla painollaan. Minun ei juurikaan tarvitse miettiä, mitä söisin. Kaikki on todella selkeää ja helppoa. Mies aikoi laittaa tänään ruuaksi makkarakeittoa, koska minä en ole syömässä! Ostin jo tätä varten luomuperunaa, -porkkanaa ja -sipulia. Nakkasin kaikki liemikuutiot talosta roskikseen, joten maustaminenkin sujuu selkeästi suolalla, paprikalla ja pippurilla, ei glutamaatilla... Mutta se makkara, tavallista lenkkimakkaraa, ööh. Täältä on ihan turha lähteä etsimään minkään sortin raakamakkaraa, joten tässä kohtaa minun on vain suljettava silmäni ja noukittava ostoskoriin HK:n sininen. Lauantaina käyn naapurikaupungissa ja siellä kauppahallissa tutkailemassa sen paikan tarjontaa. Joskus olen kade siskolle, joka asuu rannikolla isossa kaupungissa, josta löytyy kaiken maailman luomuringit, kauppahallit, erikoiskaupat sun muut ihanuudet!!!! Mutta toisaalta meillä on puhdas luonto takapihalla, puhtaat vesistöt muikkuineen, raitis ilma hengittää... niinpä, kumpi parempi?

Paino ainakin tuntuu putoavan sopivaa tahtia. Kohta joudun nakkaamaan yhdet rintsikat roskiin, nousevat korviin, koska ovat niin löysät, YES!!

Mutta nyt imuri katselee minua kutsuvasti. Heippa.