30.12.2010 - 15:32
Moi vaan pitkästä aikaa!
Anonyymi (?!) tuolla kommentissa arveli, että olen ratkennut vanhoille tavoilleni, mutta e-hei, en ole! Ja anonyymille vielä sen verran, että kyllä minä yleensä kärsin krapulasta vasta seuraavana päivänä ja tähän asti ei ole ollut tapana saada ko oireita puolikkaasta lasillisesta, kyllä siihen tarvitaan vähän enemmän  ...
Bloggaaminen jotenkin vain jäi, kun homma sujui omalla painollaan, ilman sen kummempaa "pinnistelyä". Ei ole ollut tarvetta tsempata itseäni tänne blogiin kirjoittamalla...
Mutta kuten jo sanoin, homma jatkuu ja paino on asettunut mukavasti n 70:een kiloon ja siinä se tuntuu pysyvän tällä ruokavaliolla, joten ajattelin tyytyä siihen, hyvältä kun tuntuu!
Ruokavalio on pysynyt melko tarkkaan samanlaisena jo 8,5kk. Pikkuhiljaa ruokavaliosta on jäänyt enenevässä määrin pois lisäaineita, eli teen lähes kaiken itse ja mitä en saa tehtyä, niin yritän ostaa luomuna tai jos tätäkään ei löydy, niin sitten sellaisena versiona, jossa on mahdollisimman vähän E-kirjaimia.
Terveys on pysynyt todella hyvänä, dietin myötä ovat hävinneet selkäkivut ja iho-ongelmat, energiaa tuntuu riittävän vaikka mihin.
Joten enpä minä muuta osaa sanoa, kuin että HYVIN PYYHKII!!!
Lopetan tämän blogin tähän ja toivotan kaikille oikein hyvää ja vauhdikasta uutta vuotta  .
12.08.2010 - 19:59
Eilen tein oikein kunnon emämunauksen syömisten suhteen! Että ihminen osaakin olla tyhmä...
Söin ihan normaalisti ja hyvin kaikki kolme ateriaa. Sitten seitsemän aikaan illalla päätin lähteä lenkille. Juoksinkin ihan reipasta vauhtia viiden kilometrin lenkin. Eli tyhjensin totaalisesti koko hiilarivarastoni. Kotona sitten suihkun jälkeen rupesin popsimaan jostain kumman syystä irtokarkkeja. Siis taaskaan ei edes ollut mikään hinku saada karkkia. Söinpähän vaan, kun nököttivät siinä pöydällä. Pistelinkin niitä sitten reilu 200g. Kyllä vaan. Ja kyytipojaksi nakkasin puoli juomalasillista viskiä. Ei voi muuta sanoa, kuin että tosi älykästä...
Paha olo alkoi kymmenen aikaan ja sitä sitten jatkuikin koko yön. Välillä yrjötti, välillä hikoilutti. Päänuppikin sekosi tästä kaikesta ja näytti minulle painajaisia koko yön!
Tämä päivä onkin sitten mennyt yöstä toipuessa. Ihan kuin olisi ollut kankkunen.
Opinpa tästä taas kerran, että karkit eivät vain yksinkertaisesti sovi minulle. Milloinkahan vielä oppisin muistamaan tämän faktan, kun käsi uppoaa karkkipussiin?
10.08.2010 - 16:02
Voi kuinka aika onkaan taas hurahtanut! Olen yrittänyt selviytyä työpäivästä toiseen helteen kourissa, eikä illalla ole ollut pienintäkään halua napata läppäriä syliin. Kaikki seuraamani blogit ovat ihan jääneet paitsioon ja tämä omakin... voi voi... mutta tänään ei ole lämmintä enää kuin vaivaiset 25,4 astetta (ajatelkaa, kymmenen astetta vähemmän kuin muutama päivä sitten!) ja tämähän tuntuu jo varsin hyvälle! Siispä istun pihakiikussa selaamassa blogeja ja päivittelen vähän tätä omaanikin samalla.
Ruokavalion suhteen sujuu taas hyvin. Välillä oli muutama peräkkäinen päivä, jolloin söin jäätelöä (sellaista ihan tavallista kaupasta ostettua!) ja sen lisäksi päivän ruokavalio koostui pähkinöistä ja vichystä. Ei hyvä! Onneksi tälläinen ruokavalio rupesi tökkimään heti alussa ja sain kelkan käännettyä taas oikeaan suuntaan. Paino on pysynyt täysin ennallaan, heittelee kilon ylös-alas, mutta sehän on ihan normaalia, ainakin minulle. En ole suostunut stressaamaan painon suhteen ollenkaan. Helteet ovat olleet niin suuri rasitus elimistölle, että olen oikein tyytyväinen, jos paino ei nouse. Liikkuminen on jäänyt ihan nolliin. Kuka muka jaksaa liikkua, kun lämpömittari näyttää joka päivä vähintään 30 astetta? En minä ainakaan. Luulenpa, että kun helteet hellittävät, saattaa painosta pudota pari kiloa varsin vauhdikkaasti nesteiden muodossa.
Tänään kävin kaupasta ostamassa kylmäpuristettua neitsyt kookosöljyä, jota olis nyt tarkoitus pistellä poskeen ainakin kerran päivässä. Aikaisemmin kokeilin kookosöljyn syömistä (juomista?), mutta eihän se mennyt alas, kun en älynnyt ostaa tarpeeksi laadukasta öljyä, yök... Nyt ostamani öljy oli kolme kertaa kalliimpaa, mutta sitä pystyy ottamaan sen pari lusikallista ilman yökkäilyä. Joku kehoitti sekoittamaan öljyn kahviin, siinä se ei kuulemma maistu juuri ollenkaan. Täytyypä kokeilla huomenna. Toivottavasti ei kahvi mene pilalle. Samaa öljyä ajattelin kokeilla tyttöni käsien ihottumaan, johon mikään aine ei ole vielä tehonnut. Kookosöljy on ainakin joillekin antanut avun iho-oireisiin, joihin mikään muu "lääke" ei ole tepsinyt. Toivotaan, että tästä olis apua meilläkin!
Tänään voisin jopa ajatella pientä lenkkiä koiran kanssa illan suussa. Ja sitä ennen voisin vaikka ommella itselleni pari T-paitaa. Entiset kun ovat joko isoja tai sitten täysin kulahtaneita. Ihanaa, kun taas pystyy tekemään jotain ilman, että hiki virtaa noronaan!
18.07.2010 - 13:23
Jaksan edelleenkin ihmetellä nykyistä elämääni; miten kaikki (no, ei nyt tietysti ihan kaikki) on mukavaa ja helppoa! Jaksan tehdä ja touhuta, jopa työpäivän jälkeen. Mieli on hyvä, eikä ihan pienet murheet sitä hetkauta. Tälläistä olotilaa en ole kokenut koskaan ennen, ihan tosi! Eikä tämä selity yksistään laihtumisella, olen ollut ennenkin tässä painossa ja paljon alempanakin, mutta olotila ei ole ollut tälläinen. Aikaisemmin laihduttaessani / pysytellessäni tavoitepainossa mielessäni ei pyörinyt mikään muu kuin ruoka; mitä söisin seuraavaksi, minkä verran ja mihin aikaan... just, tosi tervettä! Nyt syön kolme kertaa päivässäni mahan täyteen sitä ruokaa, mitä haluan (tai kaapissa on) ja muun ajan käytän ajatukseni ja energiani ihan muihin asioihin.
Paino on pysynyt suunnilleen samassa viimeiset pari viikkoa huolimatta helteistä, reissuista, illan istumisista, juhlista. Mistään en ole jäänyt paitsi. Päinvastoin, olen herkutellut kaiken maailman ihanuuksilla; mansikoilla kermavaahdon kera, kunnon makkaralla, juustoilla, vihanneksilla, lihalla, kalalla...njam! Lievää(?) pahennusta olen herättänyt, kun jätän suomalaisten rakastamat uudet perunat kylmästi syömättä. On se kumma, miten jotku jaksaa loukkaantua siitä, etten syö perunaa! Ihan kuin pettäisin koko suomen kansan hylkäämällä tämän kansallisherkun... huaah! Sipuli voisulassa sen sijaan uppoaa minuun, mikä voisi olla sen ihanampaa tuoreiden kasvisten päällä. Tämä on pelastanut minut ihan täydelliseltä halveksunnalta joissain tilaisuuksissa; syö se sentään sipulia!
Huomenna ajattelin nousta taas vaakaan ihan "viralliselle" punnitukselle ja katsoa, paljonko on matkaa tavoitteeseeni, kuutosella alkavaan lukuun.
Huomiseen!
05.07.2010 - 18:19
Aamulla, kun astuin vaakalle, näytti se vain lukemaa 13. Olisko patterit finaalissa? No, nyt on uudet patterit kaupasta haettu ja kohta käyn asentamassa ne paikalleen, toivottavasti vaaka siitä tokeentuu! Eli tämän viikon lukemat taidan jättää väliin ja palaan asiaan ensi viikolla.
Tänään on ollut kuuma, siis tosi KUUMA! Yksi mielenkiintoinen ilmiö näköjään liittyy minun karppaamiseen; minä en hikoile. Tai tietysti vähäsen, mutta esim dödön pettämisestä ei ole mitään pelkoa. Ei yhtään hullumpi juttu.
Ruokavalio on pysynyt näinä lämpiminä päivinä kylmänä. Olen pistellyt kasapäin pähkinöitä, mansikoita, tomaatteja,salaattia, kurkkua, kyytipoikana juustoja ja leikkeleitä vichyn kera. Lämmintä ruokaa ei tee mieli ja miksipä ruan pitäisi lämmintä olla? Ravintoarvoltaan nämä ruuat peittoavat varmasti monen niin sanotun "oikean ruuan".
Juoksemaan tekisi mieli, mutta sen verran järki toimii helteestä huolimatta, että hillitsen itseni, enkä lähde juoksemaan. Ehkä pieni kävelylenkki voisi toimia myöhään illalla. Siinä pitää vain olla varovainen, ettei yöunet häviä, niin kuin usein käy iltalenkin jälkeen!
Nyt kipaisen kuitenkin ensin kauppaan täydentämään vichy-varastoni. Heippa!
28.06.2010 - 15:48
Sinne se meni. Loma... huoh... Kolme viikkoa vauhdikasta, mutta silti huisin rentouttavaa lomaa. Olisin kyllä voinut (tarvinnut) viettää vielä toiset kolme viikkoa taukoa työelämästä, tässä ajassa ei ehtinyt vielä levätä niin paljoa, että olisin sillä kuitannut monen vuoden pitämättömät lomat. Mutta näin on nyt näreet, ei voi mitään.
Töissä olikin sitten sellainen rivakan puoleinen paluu arkeen; puhelin soi sata kertaa, sähköpostit tulvi laatikossaan, sairaslomia kertyi pitkin päivää... apua! No, tämä kyllä tästä rauhoittuu heinäkuun puolelle mentäessä, silloin kun melkein kaikki ovat lomalla. Eli silloin ei mikään asia etene, eikä uusia laiteta vireille. Odotan oikein leppoisaa heinäkuuta!
Eilen, kesäloman viimeisen päivän kunniaksi, kaivelin kaapin perukoilta jo pölyyntymään päässeet lenkkarini ja houkuttelin karvaisen kaverini piiitkääästä aikaa juoksulenkille.
Etukäteen hieman jännäsin, miten juoksu sujuu. Ensinnäkin edellisestä lenkistä on aikaa puoli vuotta ja toisekseen VHH-ruokavalion vaikutus juoksuun vähän mietitytti. Mutta ei tuntunut missään. Niin vain juosta lönkyttelin neljän kilometrin lenkin. Karvakamukin meinasi hyytyä ennen minua, raukalla oli kuuma turkki päällä juostessaan!
Tänään aamulla vaaka kertoi minulle mukavia juttuja: paino oli pudonnut! Huolimatta lomasta, juhannuksesta, reissuista!!! Tämän aamun lukema oli 74,7kg. Eli miinusta kahden viikon takaiseen lukemaan oli 2,4kg. HITSKI, hienoa! Hyvä minä!!!
14.06.2010 - 15:21
Ensimmäinen lomaviikko on nyt vietetty kaksien juhlien merkeissä, jotka kestivät yhteensä monta päivää, huh...
Loppujen lopuksi kaikki sujui hienosti ilman suurempaa draamaa, mikä on meidän suvussa varsinainen ihme!
Ruokailujenkin kanssa oli tietysti vähän niin ja näin, mutta hiilareita en pahemmin suuhuni pistänyt. Ei tehnyt edes mieli, jotenkin ne tuntuvat tällä hetkellä lähes vastenmielisiltä. Tietysti tieto siitä, että minulle tulee huono olo, jos pistelen hiilareita yhtään reilummin, auttaa siinä, ettei niitä tee mieli! Hiilareita tuli kyllä jonkin verran viinissä, jota lipittelin lähes joka päivä.
Jännityksellä kävinkin tänään vaakalla, hieman hirvitti, ettei vain paino olis noussut... mutta eipä ollut noussut. JIPPII! Kahden viikon pudotus jää varsin vaatimattomaksi, 200 grammaan, mutta lomatulokseksi vallan mainio. HYVÄ MINÄ!
Katselin juhlakuvien ohessa itsestäni puoli vuotta sitte otettuja kuvia ja oikeasti JÄRRRKYTYIN! Siis miten karseen näköinen olen ollut; turvonnut, kalvakka, elähtänyt... YÄK! Nyt uusissa juhlakuvissa katselee ihan toisen näköinen ihminen; paljon hoikempi, virkeän ja hyvävointisen näköinen. Tämä antoi jälleen uskoa siihen , että olen oikealla tiellä.
Lomanvietto jatkuu nyt pari päivää pihatöiden merkeissä ja sitten lähden pienelle matkalle naapurimaahan. Aurinkokin paistaa taas!
31.05.2010 - 21:21
Sen verran on työpäiviä jäljellä, kaksi! Sitten alkaa loma. Mikään ei voi tuntua tällä hetkellä paremmalta.
Olipas taas mielenkiintoinen tuo edellisen postauksen kommentissa ollut PR:n laittama linkki! Mielenkiinnolla odotan aikaa kymmenen vuoden päästä, minkälaista rasvaa ja ruokaa yleensäkin silloin suositellaan. Olen ihan varma, että suositukset muuttuvat Pellinki-dietin mukaisiksi, niin vakuuttavia muutoksia minussa ja muissa samaa ruokavaliota noudattavissa on tapahtunut! Minun on pakko uskoa omaa kehoani ja sitä, miten mahtava olo minulla on tällä ruokavaliolla.
Painokin näyttää pikkuhiljaa valuvan alaspäin, viime viikon pudotus oli 400g ja olen tiputtanut jo yli 15kg! Valtava määrä rasvaa... siis ihan hirveä! Vaatekaupassa käydessäni minun oli ihan pakko sovittaa housuja, jotta tietäisin kokoni. Aloitin varovasti koosta 46, muutama kuukausi sitten olin kokoa 48-50. Koko 46 roikkui päälläni. Sitten nappasin hyllystä housut kokoa 42, ajattelin kyllä, ettei ne voi mahtua päälle... mutta NE MAHTUIVAT!!! Eivätkä olleet edes tiukat. JAHUU!!!
Ei muuta kuin mahtavalla tsempillä eteenpäin!
24.05.2010 - 17:42
Voi, vielä (enää!!) reilu viikko ja SITTEN MINULLA ALKAA LOMA!!!! Olen todella sen tarpeessa, sekä fyysisesti että henkisesti. En edes muista, milloin minulla on viimeksi ollut lomaa. Siis ihan virallista, oikeaa lomaa. Sellaista. josta saa vielä palkankin. Mitenkähän sitä osaa asettua lomanviettoon? Täytyy varmaan heti ekalle päivälle suunnitella jotain irtautumisohjelmaa, sellaista, ettei työasiat mahdu päähän. Tämä viimeinen viikko on todennäköisesti hyvin hektinen, kun yritän saada kaiken valmiiksi, että voin sitten hyvällä omalla tunnolla jättäytyä vähäksi aikaa vapaalle. Yritän myös opetella delegoinnin hienoa taitoa... minulla kun on tapana tehdä kaikki itse, tiedänpähän ainakin, että homma tulee tehtyä. Mutta jospa nyt yrittäisin luottaa muihinkin sen verran, että jätän osan hommista heidän tehtäväkseen. Yritetään nyt ainakin.
Tämä viikko on mennyt pihatöiden parissa; kuokkimista, kaivamista, kastelua, haravointia, kaikkea ihanaa! Eilen oli onneksi sadepäivä, joten siitä tuli pakollinen lepopäivä. Ja tästä kroppa kiitti. En huomannutkaan, kuinka väsyneet kaikki lihakset olivat, ennen kuin asetuin lepoasentoon. Pitäis muistaa levonkin tärkeys, vaikka kuinka olisi kivaa touhua!
Tänään aamulla vaaka näytti lukemaa 77,7kg. Eli pudotusta viime viikosta 2,2kg. Tosi hyvä!!!
17.05.2010 - 18:28
Jos oikein osaan laskea, olen nyt ollut VHH-dieetillä yhdeksän viikkoa. Jo tuossa aikaisemmin kerroin, että parista sortumisesta hiilareihin ei ole seurannut mitään hyvää. Pelkkää vitutusta ja huonoa oloa. Ja ihmettelin sitäkin, että mitä ihmettä varten edes söin hiilareita, kun ei oikeasti tehnyt mieli! Viisas olisi tietenkin ottanut jo kahdesta kokemuksesta opikseen... mutta minä en ilmeisesti ole kovinkaan fiksu vai miten muuten voi selittää viikonlopun tempaukseni; perjantain jäkisottelun kunniaksi tempaisin kupuuni oluen, ranskalaisia ja sipsejä!!! Nämä söin ihan vain tavan vuoksi, jälleen niihin ei ollut minkäänlaista himoa, söinpähän vain.
Se, mitä tämän jälkeen tapahtui, onkin jo sitten kohtuullisen hurjaa; oksensin ja ripuloin seuraavat kaksi päivää. Että silleen...Ensimmäisiä sipsejä oksentaessani ajattelin, että eihän vain minun päänuppi pakota minua oksentamaan jotenkin alitajuisesti, kun tiedän syöneeni hiilareita. Työssäni kohtaan bulimiaa ja anoreksiaa sairastavia ihmisiä jatkuvasti ja joskus putkahtaa mieleen, ettei vain itsellä olis ko sairauksien oireita. Mutta nämä ajatukset kyllä halvenivät, kun oksentelu vain jatkui ja jatkui. Eiköhän kyseessä ollut kuitenkin ihan ihka aito mahatauti. Sattui vain todella hurjasti juuri hiilareitten syömisen yhteyteen! Kaveri tuumaskin minulle, että se oli sit hiilareitten kosto! Mutta arvatkaapa, tekeekö mieli PIIITKÄÄÄN aikaan pistää suuhuni sipsejä tms?
Tämän aamun paino onkin sitten todella epäluotettava. Vaikka olen oksentanut kaksi päivää syömättä mitään, on olo kuitenkin todella turpea. Tuntuu, että nestettä on kertynyt ainakin mahan tienoille. Huomenna tai ylihuomenna saan varmaan todellisemman lukeman, mutta kirjataan nyt kuitenkin tuo tämänkin päiväinen lukema, joka oli 79,9!!! Eli todella pieni viikkotiputus, mutta kymmenluku vaihtui. YES!!!
|
Kirjoittaja
Olen nelikymppinen nainen, joka on kyllästynyt elämäänsä läskinä ja väsyneenä. Toivon Antti Heikkilän Pellinki-dietin pelastavan minut takaisin elämään. Tämä blogi on kertomus siitä, miten elämä muuttuu!
Paino
15.3.10 lähtöpaino 92,5kg
16.3.10 91,3kg
18.3.10 89,7kg
19.3.10 89,2kg
20.3.10 88,8kg
21.3.10 88,6kg
24.3.10 87,9kg
30.3.10 85,8kg
5.4.10 85,0kg -7,5kg
12.4.10 84,4kg -8,1kg
20.4.10 83,3kg -9,2kg
26.4.10 81,9kg -10,6kg
3.5.10 81,0kg -11,5kg
10.5.10 80,2kg -12,3kg
17.5.10 79,9kg -12,6kg
24.5.10 77,7kg -14,8kg
31.5.10 77,3kg -15,2kg
14.6.10 77,1kg -15,4kg
28.6.10 74,7kg -17,8kg
Antti Heikkilän kirjat
Elämän paras aika
Hyvän olon keittokirja 1
Hyvän olon keittokirja 2
Ravinto ja terveys
Pellinki-dieetti
-Hiilihydraattirajoitus, varsinkin sokeri ja puhdistetut hiilihydraatit kannattaa jättää kokonaan
-Huolehdi riittävästä proteiinien saannista
-Ravinnossa mahdollisimman paljon tarvitsemiamme mikroravinteita
-Ravinnossa mahdollisimman vähän lisäaineita
-Käytä vain aitoja, luonnollisia rasvoja
-Kolme kunnollista ateriaa päivässä
-Kuuntele ruumistasi, jätä kaikki, mikä ei sovi
-Syö kiireettömästi ja nauti
Eli summa summarum: ravinteikas vähähiilihydraattinen ruokavalio
Kuka hyötyy Pellinki-dieetistä?
-Nälkä, vaikka olet juuri syönyt
-Makean himo
-Alhaiset energiat
-Hermostunut, ärtynyt
-Masentunut
|
